22. maaliskuuta 2017

Työssäopin alku

Moi!

Maanantaina alkoi tosiaan työssäoppi vanhusten parissa. Alku on menny hyvin, oon sopeutunu hyvin ja alkanu tutustuu asukkaisiin. Työkaverit ottaa mut hyvin vastaan ja kehuu, että oon hyvä työpari. Uskon, että työssäoppi menee hyvin.

Kokonaisuudessaan mulle kuuluu hyvää. Oon vähän väsyny, koska oon tehny aamuvuoroa eli 7-14-vuoroa. Ootan huomista aika innolla, koska saan iltapäivällä/illalla pakastimen. Menin ja ostin pakastimen viime torstaina ja sit oon ootellu sitä viikon verran kotiinkuljetuksena. Huomenna pystyn vihdoin ostamaan alennuslihaa, jäätelöö sun muuta pakkaseen tulevaisuuden varalle.

Eipä tässä oikeestaan muuta, hyvää loppuviikkoa kaikille!

- Aino :)

12. maaliskuuta 2017

Ajatuksia

Moi!

Oon pitänyt tietoisesti taukoa blogin pitämisestä, koska oon halunnut vähän omaa aikaa ja selvitettyä omia ajatuksia stressaavan syksyn jälkeen. Tästä lähin pyrin kirjoittelemaan teille joko kuulumisia tai jotain muuta alustavasti noin kerran viikossa. Oon saanut uutta motivaatiota tähän hommaan.

Sitten kuulumisiin:

Oikeestaan kovin paljoo ei oo tapahtunu tässä alkuvuonna. Oon ollu koulussa ja töissä, käytiin Jonin kanssa mun porukoilla Joensuussa ja myöhemmin käytiin Jonin perheen kanssa Kolilla laskettelemassa. Ainiin. Pidettiin me kihlajaisetkin. (Oikeastaan kahdet: Joensuussa ja täällä.) Vihdoin :D Ei siitä kihlauspäivästä olekaan kun reilu 7 kuukautta.

Aika stressaavaa on ollut, kun on ollu samaan aikaan töitä ja koulua. En oo oikein saanut silleen rentouduttua, vaikka on ollu vapaa-aikaa. Jotenkin ajatukset pyörii päässä. Oon hetken harkinnu jopa töiden lopettamista, kun ei oo aikaa nähdä (niitä vähäisiä) kavereita ja Jonia. Jonin kanssa ollaan keretty nähdä vaan joku 2-3 kertaa viikossa kun aikataulut menee ristiin. Se on aika rankkaa, mutta kyllä tää tästä, kun vaan muistuttaa itselleen, että tää on vaan väliaikaista.

Viikon päästä maanantaina alkaa työssäoppi vanhusten parissa. Se jännittää vähän, koska vanhukset voi olla arvaamattomia. Varsinkin muistisairaat. Mut eiköhän se hyvin mee, kunhan vaan oon valppaana ja yritän oppia mahollisimman paljon ekoilla kahella viikolla.

Jännitin tätä blogin kirjottamiseen palaamista aikalailla, mut tää oikeestaan helpottaa oloa. Saa höpötellä (tai kirjotella) teille kaikkee. Se tavallaan vähentää paineita, ahistusta ja stressiä. Ei tarvii pitää kaikkee sisällään.

Eipä mulla oikeestaan muuta asiaa ollutkaan, ei ainakaan nyt tuu mieleen. Paitsi että olen palannut. Hyvää ensi viikkoa kaikille!

- Aino :)